Grah. Tässä sitä taas ollaan. Blogin ääressä. Poistin kaikki edelliset kirjoitukset ja jatkossa kaikki merkinnät tulevat olemaan julkisia. Ihan vaan koska en usko että kukaan tänne löytäisi, hiekanmurunen rannalla.
Lienee sanomattakin selvää että olen taas huonossa vaiheessa. Mielialani on laskenut tasaisesti muutaman viime viikon aikana, kenties jo ennen Lontoon matkaa. Viime viikonlopun olin enempi vähempi toimintakyvytön, yliannostin itseni fiktiolla ja nukuin paljon. Tämä on toinen kerta toimintakyvyttömyyttä sinä aikana kun koira on ollut täällä. Ja ennen kuin kukaan soittaa eläinsuojeluvirainomaisille niin käytän sen kyllä ulkona kolmesti päivässä, yhteensä 1,5h liikuntaa, vaikka mikä olisi. Mutta liiemmin huomiota en sille jaksa antaa tällaisina päivinä.
Eilen tulin vanhempieni luo evakkoon keittiöremonttia. Olen niin väsynyt. Silmiä särkee väsymyksestä eikä ajatus kulje. Yritän tehdä kaikkea muuta paitsi ajatella olotilaani.
Mieltäni painaa mm. raha-asiat. Arvioin työttömyysajan tuet heikosti ja olen ainoastaan nipin napin plussan puolella. Toki minulla on säästöjä, joiden pitäisi elättää minua kunnes työt taas alkavat mutta en tykkää käyttää niitä. En tietenkään, on kiva katsella kuukauden palkkaa säästötilillä. Huoh. En ole myöskään jaksanut hankkia rahaa muilla tavoin, ironista.
Minua huolestuttaa myös tuleva työni. En ole leiponut teollisesti (tai edes pienteollisesti) mitään liki pariin vuoteen. Minun pitäisi lukea kirjojani ja suunnitella kesän leivonnaisia ravintolaan. Yritin tänään leipoa vuokaleipää joka epäonnistui molemmilla leipomiskerroilla. Syytän vanhentunutta hiivaa ja sitä että joudun vaivaamaan taikinan käsin -- toiminto jota emme koskaan joutuneet tekemään. Onneksi ravintolassa on taikinakone.
Kuuntelen Söndagsmys-playlistiani. Olen tyytyväinen että päätin kerätä sen youtubessa, niin se on aina mukanani. Sitä pitäisi päivittää. Poistaa poistetut videot listalta ja lisätä uusia. Mitä minä oikein kuuntelin ennen x3m:iä?
Yritän myös kovasti miettiä suhdetta siskooni. Hänen kommenttinsa ärsyttävät minua suunnattomasti, ja tällä hetkellä yritän miettiä miksi näin on. Ihmiset kommentoivat/kettuilevat jatkuvasti eikä se minua yleensä haittaa. Miksi siskon kommentit osuu johonkin hermoon? En osaa sanoa. Vielä.
Olen taas yksin ja mietin tuleeko näin aina olemaan. Villen seurassa en tainnut (ainakaan tietoisesti?) ajatella Saijaa. Voisihan se olla kiva seurustella taas, kunhan olisi vähän enemmän energiaa ja sitten kun tietäisi mitä haluaa. Jotain intensiivisempää kuin tapaaminen kerran kahdessa viikossa. Ensin täytyisi kuitenkin varmaankin saada työasiat rullaamaan. Mikäli se on mahdollista.
Pitänee taas googlata kesän lämpöön sopivia leivonnaisia. Täällä on niin hiljaista.
